Taikasana on turva.

Lapsuudestamme omaksumamme kiintymyssuhdemalli ja muut yhteyden kokemukset vaikuttavat voimakkaasti niiden uskomusten ja käytösmallien takana joiden perusteella luomme todellisuuttamme ja etenkin ihmissuhteitamme. Jos oma turvan kokemuksemme lapsuudesta on haastava, on ymmärrettävää ja tavallista että luottamuksen rakentaminen ja avautuminen aikuisuudessa on yhtä lailla haasteellista.

Uskomuksillamme on tapana toteuttaa itseään ja käy helposti niin, että lapsuudessa alkanut turvattomuuden kierre jatkuu aikuisuudessa. Toisto on opintojen äiti, mutta tässä tapauksessa ei niin hyvässä mielessä. Sillä jokaisella toistumiskerralla uskomus ja pelko vain vahvistuu.

Taito pelätä on elämän ja hengissä pysymisen kannalta välttämätön ja tärkeä. Joskus se kuitenkin voi vallata mielen ja aktivoida hermoston silloinkin kun todellista vaaraa ei ole. Näin voi ihmissuhteessa käydä esimerkiksi silloin kun kiintymysmalleiltaan erilaiset ihmiset kohtaavat ja toimimalla itselleen ominaisin tavoin aktivoivat toistensa selviytymisvaistot.

Observoimalla pelkoaan ihmisen on mahdollista paitsi kyseenalaistaa se, myös tehdä arvokkaita oivalluksia itsestään ja valita uudenlaisia tapoja toimia. Siis luoda uudenlaista todellisuutta. Tarkkailemalla pelkoaan, ihminen voi tunnistaa mm. Sen, mitkä asiat ovat hänelle todella tärkeitä ja ennen kaikkea nähdä syvimmät haavansa, ne jotka janoavat rakkautta ja hellää hoivaa eheytyäkseen.

Koska yhteys toisiin on yksi ihmisen tärkeimmistä, ellei jopa tärkein tarve, on tärkeä osa paranemismatkaa se, että uskallamme avautua ja näyttäytyä paitsi itsellemme, myös toisille ihmisille sellaisena kuin aidoimmassa, alkuperäisessä ja haavoittuvaisessa lapsen olomuodossamme olemme. Ja tulla hyväksytyksi näin.

Tätä ei kannata, eikä pystykään tehdä kenen vain kanssa, vaan niiden harvojen valittujen ihmisten, jotka ovat osoittaneet olevansa luottamuksen arvoisia. 

Mutta mistä sitten tietää, että toinen on luottamuksen arvoinen?

Ja miten olla sellainen itse?

Ainakin omalla kohdalla se taikasana on turva. 

Mulle maailman seksikkäin kysymys ei suinkaan ole: 

“Mikä on oudoin paikka missä oot tehnyt sen”? 

Vaan: “ Mikä saisi sinut tuntemaan olosi turvalliseksi?”. 

Ja jotenkin uskallan väittää, että aika moni muu voi yhtyä kanssani tähän. Turva on tärkeää kaikissa ihmissuhteissa, sekä intiimeissä, että vähemmän läheisissä, ryhmissä, työpaikoissa, kouluissa, aivan kaikkialla.

Erityisesti naisten ja miesten välisissä suhteissa, riippumatta siitä onko kyseessä parisuhde vai joku muu suhde, turvan kokemisen tärkeys on valtava. Monilla naisilla on kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä ja epätasa-arvoisesta kohtelusta, mikä laittaa erityisen paljon painoarvoa siihen, että mies on naiselle turvallinen. Itse olen myös huomioinut että vaikka miehet ei ehkä kovinkaan mielellään halua sitä aina myöntää, niin tää ehdottomasti toimii myös toiseen suuntaan. Ei pelkästään niin, että miehet antavat turvaa naisille. Vaan naisten tulee antaa myös miehille tilaa harjoitella tunteiden käsittelyä, vailla pelkoa siitä että joutuu naurunalaiseksi tai tuomituksi. 

Koska seksuaalisuus on niin läpitunkevaa ja samalla usein niin täydellisen hämmentävää, herättää vastakkainen sukupuoli usein niitä kaikkein voimakkaimpia tunnereaktioita. Enkä siis tarkoita vain himoa ja rakkautta, vaan kaikenlaisia tunteita, mukaan lukien pelko ja häpeää.. 

Ja jotta olisi mitään mahdollisuutta rakentaa yhdessä tasapainoista, tasa-arvoista maailmaa, niin se voi perustua vain siihen että kaikilla on turvallista olla se joka on ja tuntea niitä tunteita mitä tuntee vailla tuomintaa.

Turva on se joka ihmissuhteessa mahdollistaa aidon kohtaamisen, luottamuksen, luovuuden, yhteishengen, vapauden ja seksuaalisuuden ilmentyä, kasvaa ja muuttaa muotoaan orgaanisesti. Vailla tarvetta kontrolloida, pitää kiinni tai tunkea itseään laatikkoon.

Turva, siis toisin sanoen on elämän pohja.

Ja koska turva on niin perustavanlaatuinen juttu ihmiselle, niin ensimmäinen askel yhteyden rakentamiseen toisen kanssa on sen luominen.

Uudessa ihmissuhteessa tai jos haluaa vahvistaa vanhaa suhdetta, ensimmäisiä asioita mihin kannattaa panostaa on siis se, että osoitat toiselle että sekä hänen fyysinen - että emotionaalinen turvallisuutensa on sinulle tärkeää. Miten tämä tapahtuu, riippuu hyvin paljon suhteen laadusta ja tilanteesta. 

Avoimuus ja aito jakaminen osapuolten välillä vahvistaa luottamusta ehkä selkeimmin. Turvaa ei ole ilman rajoja, joten on tärkeää keskustella myös rajoista selkeästi ja niin, että jokainen voi kokea tulleensa kuulluiksi ja ymmärretyiksi.

Tästä päästään vielä viimeiseen asiaan jonka koen tärkeänä turvan ja luottamuksen vahvistajana ihmissuhteessa, -  toisen ihmisen kukoistuksen tukemisen.  Mitä tämä siis tarkoittaa on, että ottaa huomioon toisen ihmisen parhaan. 

Meillä ihmisillä on usein paha tapa kuvitella että tiedämme mikä toiselle on parhaaksi, ottamatta ollenkaan huomioon sitä mitä hän itse kokee. Toisen kukoistuksen tukeminen tarkoittaa minulle sitä, että luotan siihen että toinen ihminen tuntee oman parhaansa ja tuen häntä siinä, yrittämättä tunkea omia agendojani, kokemuksiani tai mielipiteitäni tähän väliin. Ja vastavuoroisesti odotan toisilta myös samaa suhteessa itseeni. Kyse tässäkin on siis hyvin paljon rajojen kunnioittamisesta. Sen tiedostamisesta mihin itse loppuu ja mistä toinen alkaa. Ja tämän kunnioittamisesta myös tekojen tasolla.

Loppujen lopuksi kysymys on pienistä asioista joista pitkällä aikavälillä, toistuvan turvan kokemisen tuloksena voi kasvaa ihanasti kukoistava ja luottamuksellinen ihmissuhde.

Eli vielä pähkinänkuoressa, hyviä elementtejä turvan luomiseen:

• Osoita että toisen fyysinen ja emotionaalinen turva on sinulle tärkeää

• Pyri selvittämään mitä toinen aidosti tarvitsee

• Ilmaise omat tarpeesi

• Älä oleta vaan kysy

• Luokaa yhdessä pohja jossa kaikki osapuolet voittavat.

• Rajojen kunnioitus kaikkiin suuntiin.

Turva on kuin hengitys joka aaltoilee kehossa ulos ja sisään. Täyttää koko kehon ja olemuksen. Maadoittaa ja tuo rauhan.

On turvallista luottaa. On turvallista levätä. On turvallista olla ihminen. Antaa ja vastaanottaa. Sanoa että mikä on hyvä ja mikä ei ole hyvä.

Voi luopua tietämisestä, senkun vaan kuuntelee ja on läsnä.

Aika yksinkertaista lopulta. Eikö?