Taikasana on turva.

Pelko, meissä ihmisissä elävä itseään toteuttava haittaohjelma, on kokonaisvaltaista sisäistä voimattomuutta, turvattomuuden tunnetta ja uskomusta siitä että elämään ja ihmisiin ei voi luottaa, siitä ettei kelpaa, ettei ole tarpeeksi, on liikaa jne.

Kiitos häpeäkulttuurimme, on pelko valtaosaosalla ihmisistä jatkuvalla soitolla mielessä dominoivaa sisäistä puhetta, joka saa piiloutumaan tuhansien naamarien taakse, vetäytymään yksinäisyyteen haasteineen ja mikä pahinta, kyseenalaistamattomana luomaan juuri sitä todellisuutta, mitä ihminen nyt sitten ikinä pelkääkään.

Ei se kauttaaltaan ole paha. Se pelko. On olemassa asioita joita kannattaakin pelätä. Mutta sen myötä kun ihminen on rakastunut älyynsä, hylännyt kehonsa viisauden ja yhteyden vaistoihinsa, on pelko saanut yliotteen ihmiskunnasta.

Observoimalla pelkoaan ihmisen on mahdollista paitsi kyseenalaistaa se, myös tehdä arvokkaita oivalluksia itsestään. Tarkkailemalla pelkoaan, ihminen voi tunnistaa mm. Sen, mitkä asiat ovat hänelle todella tärkeitä ja ennen kaikkea nähdä syvimmät haavansa, ne jotka janoavat rakkautta ja hellää hoivaa eheytyäkseen.

Koska yhteys toisiin on yksi ihmisen tärkeimmistä, ellei jopa tärkein tarve, on tärkeä osa paranemismatkaa se, että uskallamme avautua ja näyttäytyä paitsi itsellemme, myös toiselle ihmiselle sellaisena kuin aidoimmassa, alkuperäisessä ja haavoittuvaisessa lapsen olomuodossamme olemme. Ja tulla hyväksytyksi näin.

Tätä eikannata, eikä pystykään tehdä kenen vain kanssa, vaan niiden harvojen valittujen ihmisten, jotka ovat osoittaneet olevansa luottamuksen arvoisia. 

Lapsuudestamme omaksumamme kiintymyssuhdemalli vaikuttaa voimakkaasti niiden uskomusten ja käytösmallien takana joiden perusteella luomme todellisuuttamme ja etenkin ihmissuhteitamme. Jos oma turvan kokemuksemme lapsuudesta on haastava, on ymmärrettävää ja tavallista että luottamuksen rakentaminen ja avautuminen aikuisuudessa on yhtä lailla haasteellista. Ja koska uskomuksillamme on tapana toteuttaa itseään, käy helposti niin, että lapsuudessa alkanut kierre jatkuu aikuisuudessa. 

Jos ihmisen kokemus ihmissuhteista on sellainen, jossa hänen luottamuksensa toistuvasti petetään, voi ihminen alkaa alitajuisesti uskomaan siihen että kaikki ihmissuhteet ovat tällaisia, että miehet tai naiset aina pettävät tms. Ja huomaamattaan omalla käytöksellään luoda tai mahdollistaa tämän kokemuksen toistumisen uudelleen ja uudelleen.

Toisto on opintojen äiti. Ja tässä tapauksessa ei niin hyvässä mielessä. Sillä jokaisella toistumiskerralla uskomus ja pelko vahvistuu.

Mutta mistä sitten tietää, että toinen on luottamuksen arvoinen?

Ainakin omalla kohdalla se taikasana on turva. 

Mulle maailman seksikkäin kysymys ei suinkaan ole: 

“Mikä on oudoin paikka missä oot tehnyt sen”? 

Vaan: “ Mikä saisi sinut tuntemaan olosi turvalliseksi?”. 

Ja jotenkin uskallan väittää, että aika moni muu voi yhtyä kanssani tähän. Turva on tärkeää kaikissa ihmissuhteissa, sekä intiimeissä, että vähemmän läheisissä, ryhmissä, työpaikoissa, kouluissa, aivan kaikkialla.

Erityisesti naisten ja miesten välisissä suhteissa, riippumatta siitä onko kyseessä parisuhde vai joku muu suhde, turvan kokemisen tärkeys on valtava. Monilla naisilla on kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä ja epätasa-arvoisesta kohtelusta, mikä laittaa erityisen paljon painoarvoa siihen, että mies on naiselle turvallinen. Itse olen myös huomioinut että vaikka miehet ei ehkä kovinkaan mielellään halua sitä aina myöntää, niin tää ehdottomasti toimii myös toiseen suuntaan. Ei pelkästään niin, että miehet antavat turvaa naisille. Vaan naisten tulee antaa myös miehille tilaa harjoitella tunteiden käsittelyä, vailla pelkoa siitä että joutuu naurunalaiseksi tai tuomituksi. 

Koska seksuaalisuus on niin läpitunkevaa ja samalla usein niin täydellisen hämmentävää, herättää vastakkainen sukupuoli usein niitä kaikkein voimakkaimpia tunnereaktioita. Enkä siis tarkoita vain himoa ja rakkautta, vaan kaikenlaisia tunteita, mukaan lukien pelkoa, häpeää.. 

Ja jotta olisi mitään mahdollisuutta rakentaa yhdessä tasapainoista, tasa-arvoista maailmaa, niin se voi perustua vain siihen että kaikilla on turvallista olla se joka on ja tuntea niitä tunteita mitä tuntee vailla tuomintaa.

Turva on se joka ihmissuhteessa mahdollistaa aidon kohtaamisen, luottamuksen, luovuuden, yhteishengen, vapauden ja seksuaalisuuden ilmentyä, kasvaa ja muuttaa muotoaan orgaanisesti. Vailla tarvetta kontrolloida, pitää kiinni tai tunkea itseään laatikkoon. Turva, siis toisin sanoen on elämän pohja.

Ja koska turva on niin perustavanlaatuinen juttu ihmiselle, niin ensimmäinen askel yhteyden rakentamiseen toisen kanssa on sen luominen.

Uudessa ihmissuhteessa tai jos haluaa vahvistaa vanhaa suhdetta, ensimmäisiä asioita mihin kannattaa panostaa on siis se, että osoitat toiselle että että hänen turvallisuutensa on sinulle tärkeää. 

Se miten tämä tapahtuu, riippuu hyvin paljon suhteen laadusta ja tilanteesta. 

Avoimuus ja aito jakaminen osapuolten välillä vahvistaa luottamusta ehkä selkeimmin.

Muita ja ehkä itsestään selviäkin asioita on ainakin se, että kaikkien rajoja kunnioitetaan ja kommunikaatio osapuolten välillä kulkee selkeästi niin, että kjokainen voi kokea tulleensa kuulluiksi ja ymmärretyiksi.

Jos tilanteessa ei ole sopivaa kysyä suoraan mitä toinen tarvitsee tunteakseen olonsa turvalliseksi, on myös mahdollista kuvitella itsensä toisen saappaisiin ja siitä käsin koittaa nähdä mitä toinen ihminen ehkä siinä tilanteessa kaipaisi. 

Tämä harjoitus on monellakin tapaa hyvä ja suosittelen sitä ihan oman maailman avartamisen ja myötätunnon taitojen lisäämisen vuoksi itse kullekkin. Kuitenkin täytyy sanoa että tässä nimenomaisessa käyttötarkoituksessa se ei ole ihan aukoton, sillä turvan kokeminen liittyy hyvin paljon asioihin, jotka ovat piilotettuina ihmisen syvissä kerroksissa. Menneisyyden kokemukset, arvomaailma, maailmankuva, ihmiskuva, unelmat, toiveet jne. vaikuttavat valtavasti ja jos emme tunne ihmistä vielä kovin hyvin, on meidän ehkä mahdotonta nähdä, mitä toinen todella tarvitsee. 

Tästä päästään vielä viimeiseen asiaan jonka koen tärkeänä turvan ja luottamuksen vahvistajana ihmissuhteessa, -  toisen ihmisen kukoistuksen tukemisen.  Mitä tämä siis tarkoittaa on, että ottaa huomioon toisen ihmisen parhaan. 

Meillä ihmisillä on usein paha tapa kuvitella että tiedämme mikä toiselle on parhaaksi, ottamatta ollenkaan huomioon sitä mitä hän itse kokee. Toisen kukoistuksen tukeminen tarkoittaa minulle sitä, että luotan siihen että toinen ihminen tuntee oman parhaansa ja tuen häntä siinä, yrittämättä tunkea omia agendojani, kokemuksiani tai mielipiteitäni tähän väliin. Ja vastavuoroisesti odotan toisilta myös samaa suhteessa itseeni.

Ja vaikka nyt ehkä tässä tämä kaikki kuulostaa hurjan työläältä ja massiiviselta projektilta, niin loppujen lopuksi kysymys on pienistä asioista joista pitkällä aikavälillä, toistuvan turvan kokemisen tuloksena voi kasvaa ihanasti kukoistava ja luottamuksellinen ihmissuhde.

Eli vielä pähkinänkuoressa, hyviä elementtejä turvan luomiseen:

• Osoita että toisen fyysinen ja emotionaalinen turva on sinulle tärkeää

• Pyri selvittämään mitä toinen aidosti tarvitsee

• Ilmaise omat tarpeesi

• Älä oleta vaan kysy

• Luokaa yhdessä pohja jossa kaikki osapuolet voittavat.

Mä haluan luoda sellaista maailmaa jossa meillä kaikilla on hyvä ja turvallinen ja vapaa ja rakastettu olo.

On turvallista luottaa. On turvallista levätä. On turvallista olla ihminen. Antaa ja vastaanottaa. Sanoa että mikä on hyvä ja mikä ei ole hyvä.

Se on kuin hengitys joka aaltoilee kehossa ulos ja sisään. Täyttää koko kehon ja olemuksen. Maadoittaa. Tuo rauhan. Ei tarvi tietää yhtään mitään, senkun vaan kuuntelee, on läsnä ja antaa asioiden tapahtua itsestään. Aika yksinkertaista lopulta. Eikö?