Muistatko vielä miksi aloitit?

Tämä kirjoitus on alkuperäisesti julkaistu osana pidempää kirjoitusta vuonna 2021 tässä blogissa ja uudelleen julkaistu editoituna syyskuussa 2025.

Remember why you started 

-  teksti oli pitkään taustakuvana tietokoneessani.

Lauseessa nähdäkseni on kiteytettynä aika lailla luomisen ydin. -  Kun muistaa miksi alunperin lähti matkaan niin pudotessaan polultaan, voi nousta ylös ja muistaa syvemmän merkityksen. Lause muistuttaa siitä miksi on sitoutunut siihen mitä on tekemässä. Siitä mitä haluaa muuttaa. Mikä elämässä  koskettaa. Se selkeyttää sykli sykliltä sitä mitä ihminen ei ole ja mitä hän on. Vahvistaa rajoja. Vie kohti itseä.

Kyse on siis puhtaimmillaan itsen hyväksymisestä. Sen valitsemisesta mitä siemeniä haluaa omassa elämässään kasvattaa ja mitä ei.

Itsen hyväksyminen on voimallinen ja tärkeä osa henkistä kasvuprosessia, mutta myös usein kivuliasta, väsyttävää, työlästä, raskasta ja hidasta. Emme ehkä aina tule ajatelleeksi että kolikon kääntöpuolena on niinkin haastava asia meille kontrollia ja kiinnipitämistä rakastaville ihmisille kuin irti päästäminen.

Homman selkeyttämiseksi voi olla hyvä katsoa asiaa hetki objektiivisemmasta näkökulmasta. Elämän polun näkökulmasta. Länsimaisessa, maskuliinisessa yhteiskunnassa aika nähdään usein lineaarisena aikajanana. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa tai väärää, mutta itse koen luontaisempana feminiinisen, syklisen näkökulman.

Tästä näkökulmasta katsottuna elämän polku on spiraali jota pitkin kuljetaan sykleittäin aina lähemmäs ydintä itseä. Luomisen syklit ovat oleellinen elementti elämänpolulla. Syklit toistuvat eri pituisena luonnossa sekä muualla elämässä. Esimerkiksi kuukautiskierto naisilla on hyvä esimerkki syklisyydestä. Pidempien prosessien sisällä syklit toistuvat monesti useaan kertaan, luoden jokaisella kerralla uuden kerroksen toisen päälle, lyhyemmissä voi riittää yksikin kerta. Sykli on seuraava:

Siemen (Hyväksyntä)

Kasvu 

Sadonkorjuu 

Kesanto (Irti päästäminen)

Kutsun näitä syklejä luomisen sykleiksi.

Lähemmin tarkasteltuna irtipäästämisen tuskassakin on siis kyse synnytyskivuista. Jokainen ponnistus työntää pois tutuksi käyneestä turvallisesta kohdusta, kohti uutta. Kohti päivänvaloa. Kohti totta.

Kaikessa brutaaliudessaankin elämän pohjalla toimiva äly on tässä mielessä kerrassaan hämmästyttävää. Unelmien muuntautuessa todeksi, siemen muuttuu veriseksi vauvaksi synnytyskanavassa.

Ei ihme jos vähän huippaa. 

Ei ihme jos koet luopumisen tuskaa.

Ei ihme jos uuden edessä hämmentää.

Mutta jos se yhtään lämmittää, niin

Unelmasi oli aidosti kaunis ja ihmeellinen. 

Voit olla kiitollinen sille, sillä se teki tehtävänsä. 

Se kantoi sinut tähän hetkeen.

Hetkeen jota kohti olet kulkenut hiljaisen tiedon johdattamana.

Löytääksesi jotain itsestäsi.

Ja jatkaaksesi matkaa uutena.

Remember why you started 

on hyvä lause muistaa myös siinä hetkessä kun seisoo uuden todellisuuden keskellä. Vauva itkee ja kämppä on sotkussa.

Et ole ehkä nukkunut moneen yöhön.

Se että unelmasi on muuttunut todeksi kertoo että olet luomisvoimainen.

Muistathan myös, että et ole sitä yksin.