Muistatko vielä miksi aloitit?

Tämä kirjoitus on alkuperäisesti julkaistu vuonna 2021 tässä blogissa ja uudelleen julkaistu 2025.

Itsen hyväksyminen on voimallista, mutta myös usein kivuliasta, väsyttävää, työlästä, raskasta ja hidasta. Sillä oleellinen osa hyväksyntää, kolikon kääntöpuoli on irti päästäminen.

Homman selkeyttämiseksi voi olla hyvä katsoa asiaa hetki objektiivisemmasta näkökulmasta. Elämän polun näkökulmasta. Länsimaisessa, maskuliinisessa yhteiskunnassa aika nähdään usein lineaarisena aikajanana. Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa tai väärää, mutta itse koen luontaisempana feminiinisen, syklisen näkökulman.

Tästä näkökulmasta katsottuna elämän polku on spiraali jota pitkin kuljetaan sykleittäin aina lähemmäs ydintä itseä. Luomisen syklit ovat oleellinen elementti elämänpolulla. Syklit toistuvat eri pituisena luonnossa sekä muualla elämässä. Esimerkiksi kuukautiskierto naisilla on hyvä esimerkki syklisyydestä. Pidempien prosessien sisällä syklit toistuvat monesti useaan kertaan, luoden jokaisella kerralla uuden kerroksen toisen päälle, lyhyemmissä voi riittää yksikin kerta. Sykli on seuraava:

Siemen (Hyväksyntä)

Kasvu 

Sadonkorjuu 

Kesanto (Irti päästäminen)

Kutsun elämän syklejä luomisen sykleiksi.

Lähemmin tarkasteltuna irtipäästämisen tuskassakin on siis kyse synnytyskivuista. Jokainen ponnistus työntää pois tutuksi käyneestä turvallisesta kohdusta, kohti uutta. Kohti päivänvaloa.

Kaikessa brutaaliudessaankin elämän pohjalla toimiva äly on tässä mielessä kerrassaan hämmästyttävää. Unelmien muuntautuessa todeksi, siemen muuttuu veriseksi vauvaksi synnytyskanavassa.

Ei ihme jos vähän huippaa. 

Ei ihme jos koet luopumisen tuskaa.

Ei ihme jos uuden edessä hämmentää.

Mutta jos se yhtään lämmittää, niin

Unelmasi oli aidosti kaunis ja ihmeellinen. 

Voit olla kiitollinen sille, sillä se teki tehtävänsä. 

Se kantoi sinut tähän hetkeen.

Hetkeen jota kohti olet kulkenut hiljaisen tiedon johdattamana.

Löytääksesi jotain itsestäsi.

Ja jatkaaksesi matkaa uutena.

Remember why you started 

-  teksti oli pitkään taustakuvana tietokoneessani.

Lauseessa nähdäkseni on kiteytettynä aika lailla homman ydin. -  Kun muistaa miksi alunperin lähti matkaan niin pudotessaan polultaan, voi nousta ylös ja muistaa syvemmän merkityksen. Lause muistuttaa siitä miksi on sitoutunut siihen mitä on tekemässä. Siitä mitä haluaa muuttaa. Mikä elämässä  koskettaa. Se selkeyttää sykli sykliltä sitä mitä ihminen ei ole ja mitä hän on. Vahvistaa rajoja. Vie kohti itseä.

Ja sykli sykliltä elämänpuu kasvaa vahvemmaksi ja voimakkaammaksi juurista latvaan