Elämä muuttuu, anna sen.

Tämä kirjoitus on alkuperäisesti julkaistu vuonna 2021 tässä blogissa ja uudelleen julkaistu 2025.

Itsensä hyväksymisestä puhutaan paljon siitä näkökulmasta käsin, kuinka tärkeää on hyväksyä niin sanotut heikkoutensa ja hyväksyä itsensä ihmisenä. Ja kyllä, tämä on tärkeää, en kiellä sitä. Haluaisin tällä kertaa kuitenkin nostaa asiasta esiin myös sellaisen puolen, mistä ei niin paljon puhuta - oman valon hyväksyminen. 

Toisin kuin me kyynisyyden verhoon suojautuvat nykyihmiset usein itsellemme uskottelemme, unelmamme haluavat meitä aivan yhtä paljon kuin me niitä. Toisin sanoen, se mikä unelmien edessä seisoo ei näennäisten “todisteiden” olemassa olosta huolimatta useinkaan ole kiinni olosuhteista, vaan enemmänkin omista uskomuksistamme.

Meille kaikille on annettu keho liikutettavaksi, tunteet navigaattoriksi ja mieli työkaluksi jonka avulla omien unelmien ja tavoitteiden toteuttamista voi viedä eteenpäin. Itsen toteuttaminen on myös se maaginen elementti joka loppupeleissä tuo täyttymyksen ja onnen. Se mikä luonnollisesti vie ihmistä eteenpäin magneetin lailla. 

Itsen toteuttamisella en tässä yhteydessä tarkoita vain esim. työelämään tai harrastuksiin jne. liittyviä unelmia ja tavoitteita, vaan syvällisempää oman sisimmän elämistä todeksi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi henkiseen harjoitteluun syventymistä, ihmissuhteita, oman luvuuden, intuition ja seksuaalisuuden ilmaisua jne. Mikä nyt kellekin tuntuu tärkeältä.

Jos ihminen jää päivästä toiseen töiden jälkeen sohvalle makaamaan, vaikka hän olisi periaatteessa ihan terve, jaksava ja kykeneväinen muuhunkin,(ei siis esim. masentunut) on tavallista että jumia pitää yllä muutoksen pelko ja kykenemättömyys hyväksyä omaa potentiaaliaan.

Itselleen hän saattaa sanoa että mä riitän tällaisena kuin olen. Ja niinhän se on tottakai.

Mutta meissä ihmisissä asuu myös luovuuden voima joka ohjaa meitä kasvamaan ja kehittymään läpi elämämme. Ei suorittaaksemme ja toisia varten. Ei riittämättömyydestä käsin. Vaan rakkaudesta, ilosta ja oman valon hyväksynnästä käsin. Siitä käsin että koska se valo on olemassa, on se myös tärkeä ja ainoa ihminen joka voi antaa sille tilan ja luvan olla ja kukoistaa, on loppuviimeksi ihminen itse.

Kun ihminen valitsee hyväksyä itsensä, tuo se mukanaan auttamatta myös henkistä kasvua.

Syvälle itseen katsomista.

Vieraalle maaperälle astumista

Itsensä ylittämistä

Epämukavuusalueita

ja ehkä kaikkein haastavimpana

sen kohtaamista miten oma muutos peilautuu takaisin ihmissuhteissa.

Ei ole siis ihme jos muutos pelottaa ja sohva alkaa tuntua ihanalta keitaalta johon upottaa oma potentiaalinsa.

Oikeat ihmiset rakastavat valoasi ja haluavat kannustaa sinua loistamaan.

Ihmissuhteet on meille ihmisille yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein perustarve ja siksi pelko ympäristön reaktioista ja mahdollisesti jopa ihmisten menettämisestä voi olla ylitsepääsemätön.

On aivan totta että hyvin usein muutos aiheuttaa järistyksiä ja pelkoja ympäristössä.

Se mitä itse tiedämme itsestämme, se mihin itse annamme itsemme kehittyä, kuinka paljon annamme itsemme kulkea luottaen intuitioomme, kuinka paljon kehtaamme itseämme rakastaa. Se kaikki peilautuu elämämme ihmisiin ja kun he katsovat muuttujaa, he näkevät hänen sijastaan itsensä. Omat heikkoutensa ja uskomuksensa jotka blokkaavat heidän omia unelmia.

Miten minun ja meidän nyt käy, kun sinä muutut? He kysyvät.

Nihkeilyssä ei kuitenkaan välttämättä aina ole kyse ilkeydestä, vaikka se siltä tuntuisikin, vaan puhtaasti siitä, että muutos nostaa esiin ympäristön epävarmuudet ja pelot. 

Oma kokemukseni on että ne ihmiset joiden kuuluu elämässä olla, jäävät ja ne jotka poistuvat, ei heidän kuulukaan siinä enää olla. Kasvaessamme kasvamme usein myös ulos ahtaaksi käyneistä ihmissuhteista. Vaikka tämä tekee kipeää, on se huomattavasti hellempi vaihtoehto kuin elämä ahtautuneena laatikkoon joka on aikoja sitten käynyt pieneksi.

Kaikki mikä haluaa aidosti olla elämässäni siinä kyllä pysyy, tai tulee takaisin uudessa kypsemmässä muodossa.

En silti kiellä etteikö ympäristön reaktiot voi joskus olla hyvin haastavia ja kivuliaitakin. Usein ne ovat itseasiassa juurikin se väylä jonka kautta opimme tuntemaan itsemme paremmin. Testaavat hylkäämmekö itsemme, vai olemmeko valmiita siirtymään eteenpäin, askeleen lähemmäs itseämme?

Elämme peilaa omia uskomuksiamme ja epävarmuudet ja pelot joita ympäristö muutoksen aikaansaamana meille heijastaa, ovat usein niitä sisällämme asustavia mörköjä jotka ovat pitäneet meitä pieninä.

Kohtaamalla ympäristön tarjoamat haasteet, saamme samalla tilaisuuden kohdata omat uskomuksemme ja haavamme ja rakastaa itsemme ehjäksi. Sitoutumalla prosessiin lempeydellä ja lujuudella ja näkemällä sisäiseen lapseen sekä itsessä että muissa, syntyy itsensä hyväksymisen prosessista kaunis rakkaustarina itsen ja ympäristön kanssa.

Tämän tarinan kautta avautuvat ovet elämälle ja unelmien toteutumiselle.

Ja myös niille omille ihmisille.

Niille jotka rakastavat valoasi just sellaisena kuin se on.