Ole voimakas, ole herkkä ja loista. Ole tietoinen siitä miten kosketat toista. Kaiken mitä annat, saat takaisin.

Tämä kirjoitus on alkuperäisesti julkaistu vuonna 2021 tässä blogissa ja uudelleen julkaistu 2025.

Just nyt rakastan elämää niin paljon etten voi tajuta. Kun katson ikkunasta, on siellä perus arkinen talvipäivä. On hetki vielä ennen kuin perheeni tulee kotiin ja huoneet täyttyvät äänistä ja elämästä. Läksyistä ja ruuanlaitosta ja kotitöistä. Mut sitä ennen, mulla on hetki vielä nauttia ihan itsekseni tästä ihanasta lämmöstä ja väristä ja valosta ja ilosta joka on vielä vain mun omaisuuttani. 

Joku päivä mä saan jakaa tän kaiken ehkä sinunkin kanssasi ja silloin tämä mikä on nyt saanut alkunsa minussa alkaa elämään omaa elämäänsä toisten ihmisten kautta. 

Saa uuden elämän. Muuttuu ja muovautuu, jatkaa kiertokulkuaan. 

Se tuntuu samaan aikaan lohdulliselta ja jännittävältä. 

Mutta nyt vielä, on ihanaa saada pitää tätä vastasyntynyttä sinttiä vasten rintaa. 

Aivan lähellä sydäntä ja vain pysähtyä ihmeen ääreen.

Mun sisällä nimittäin avautui just jotakin. Uusi luomus, Uusi maailma. Visio, joka on uinunut sisälläni ja nyt aivan yllättäin se lähti kasvamaan, täyttäen minut  elämänilolla ja kiitollisuudella ja valolla. 

Joskus elämässä on sellaisia hetkiä, jolloin on tärkeää pysähtyä ja antaa itselleen krediittiä. Nähdä itsensä kokonaisuudessaan kaikkine haasteineen ja inhimillisine heikkouksineen ja kiittää itseään siitä miten rohkea ja voimakas sitä kaikesta huolimatta on ollut. Minulla on sellainen nyt. 

Tämä uusi todellisuus joka eteeni avautuu, on tulosta siitä, että olen ollut todella, todella rohkea. Olen opetellut kerta toisensa jälkeen, uudestaan ja uudestaan päästämään irti. Ja vaikka itse sanonkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen minusta on tullut siinä aika hyvä. Irti päästäminen ei oo ehkä mikään maailman mediaseksikkäin aihe, mutta mun maailmassa ja maailmankuvassa se on hyvä syy olla itsestäni ylpeä.

Jotenkin se irti päästäminen vaan on niin älyttömän vaikeeta ja pelottavaa aina. Jopa silloinkin kun se ei sitä ole, niin jotenkin me ihmiset ollaan ehdollistuttu uskomaan siihen kipuun. Vaikka todellisuudessa usein se mikä sattuu eniten on se saakutin puristaminen. Todellakin, niin kummalliselta kuin se ehkä kuulostaakin, oltuani nyt kymmenisen vuotta tietoisen muutoksen ja voimaantumisen polulla, on minulle tullut aika lailla selväksi että yksi suurimmista syistä ihmisen kärsimykseen on se, että me ei itse osata päästää siitä irti. 

Ja kun sitten siinä onnistuu, niin hetken sitä on ihan pihalla. 

Tunnustelee ja etsii tasapainoa.

Mitä just tapahtui? 

Missä mä olen nyt?

Voinko mä oikeesti luopua noin vain näin paljosta?

Joskus jopa asioista joita on rakentanut vuosikausia.

Ja antaa itselleen luvan olla niin röyhkeä että nauttii vaan siitä lopputuloksesta.

Selkeydestä ja ilosta joka avautuu kun päästää irti tuhnuisesta energiasta.

Siis hä?! Ihanko noin vaan päästää irti kaikesta häpeästä, pelosta, mokista ja syyllisyydestä ja antaa itselleen uuden elämän lahjan?!

Luvan hengittää ja luottaa elämään.

No KYLLÄ!

Ennen kun mielen pato aukeaa ja alkaa suoltaa niitä iän ikuisia varoituksiaan ja huoliaan ja miljoonia syitään miksi ei voisi luottaa siihen mitä aivan selkeästi tietää todeksi tässä, 

Voi vain hengittää.

Olla kehossaan ja läsnä.

Yhtä elämän kanssa.

Jokainen solu kirkastuu.

Elämän palo voimistuu.

Se tuntuu niin oikealta.

Se tempaa mukaan elämän tanssiin.

Antaa sen rytmin liikuttaa kehoa,

antaa uuden elämän syntyä.

Aivan itsestään.

Vailla minkäänlaista puskemista.

Uusi elämä on herkkää ja haavoittuvaa. Niin kuin lähes kaikki kaunis on. 

Tämä kohta ihmisessä ja ihmisyydessä on se josta on lähtöisin sekä syvempää syvempi rakkaus, että verinen viha. Se kohta jossa näemme ja kohtaamme ja arvostamme toisiamme elämän luojina ja suojelijoina tai hylkäämme itsemme ja toisemme jäädyttämällä, tallaamalla tai katsomalla toisaalle. 

Mieheni välillä päivittelee sitä, kuinka ehdoton olen joissain asioissa. No tämä on yksi niistä. Mun maailmassa ei ole mitään niin arvokasta ja rohkeaa kuin elämän ja herkkyyden ja haavoittuvaisuuden suojelu. Ei mitään.

Mun maailmassa kaikilla on oikeus kasvaa vapaana ja turvassa. Tulla nähdyksi ja kuulluksi ja kasvaa omaan voimaansa ja loistoonsa. Mun maailmassa se että tuen sun kasvua ja loistamista, on kaikkien hyväksi. Sillä mikään ei oo niin voimauttavaa ympäristölleen kuin ihminen joka aidosti elää.

Siis, ole voimakas, ole herkkä ja loista.

Ole tietoinen siitä miten kosketat toista.

Kaiken mitä annat, saat takaisin.

HENGITÄ RAKAS.

SE ON KEVÄT. SE ON UUSI ELÄMÄ.